Tänäään nukuttiin pitkään. Tai no (Elisan) äiti ja veli lähtivät jonnekkin. Elisa nukkui hieman pidenpään kuin yleensä. Hän antoi  minulle ja Adalle ruoan. Sitten hän hoiti itsensä ja otti remmini. Jee! Lähdemme lenkille.

Menimme kyllä ihan oikeaa reittiä, mutta yhtäkkiä Elisa kääntyikin aivan väärään suuntaan. Emme olleet koskaan menneet siitä. Elisa osoitti jotakin punaista taloa ja sanoi "Tuossa asuu tätisi Rauha."

Aaaa! Olimme siis menossa Rauha-tädille. Mutta mitä nyt? Kävelimme vain ohi.

Pian vastaan tuli lapsia. Aluksi en tunnistanut heitä kun he vain juoksivat ohi, mutta sitten älysin. Ne olivat aika törkeitä. Kukaan ei edes tullut silittämään. He vain juoksivat. Silloin kun Elisalla ei ole kiire, niin sitten jollain muulla on. (Kukakohan on edes keksinyt koko kiireen?)

Jatkoimme matkaa. Sitten näinkin jo tuttuja. Näin ison tarhan, jossa oli kaiken kokoisia ihmisiä. Mmm... Mikä ihana makkaran tuoksu. "Höh, enkö saakkaan? Edes yksi pieni pala." En saanut mennä edes koko tarhaan.

Sitten ihanat naapurimme saivat loistoidean. He tulivat silittämään MINUA!!! Mutta he paljastivat salaisuuteni, josta KIELSIN kertomasta. MURRR! Ette kai tekään haluaisi, että teidän salaisista vierailuista kerrottaisiin.

Vihdoinkin (Elisan) äiti tuli. Hänellä piti mennä vain vähän aikaa, mutta hän jäi litkittämään kahvia. Lähdimme kävelemään. Kotiinko? Vastahan se hauskan pito alkoi. No, olkoon menneeksi.

Mutta menimme taas väärään suuntaan. Ou, nou. En kai joudu tuohon autoon. Sehän on (Elisan) isin. Siitä kuuluu KOVA ääni. Minun täytyi vain rohkaistua. En olisi halunnut jäädä siihen parkkipaikalle odottamaan.

Kun (Elisan) äiti käänsi sitä roikkuvaa "kissan lelua" (ihmisten kielellä avain), säikähdin sitä kamalaa ääntä. Onneksi siihen tottui.

Pian olimmekin perillä. Onko tämä se koirapuisto? Onhan se! Näenkö minä näkyjä vai onko tuolla bronkku? Kyllä! Siellä oli siskoni Duffi.

Me ruvettiin heti leikkimään. Siellä oli myös todella ärsyttävä uros. Se oli koko ajan minun kimpussa.

Onneksi se lähti pian. Sitten tuli toinenkin siskoni Hani. Jee, päästiin leikkimään kolmisteen. Johan sitä hauskaa menoa riittikin monta tuntia. Eikä kukaan olisi millään halunnut lähteä.

Nähdään taas rakkaat siskot!!!