En ole pitkään aikaan päässyt juttelemaan, sillä aina kun olen juttutuulella, joko Elisalla tai hänen äidillänsä on jotakin minun asioitani tärkeämpää. No, nyt kun olen hieman pirteämmällä mielellä, jaksankin vähän jutella.

Kun olin vielä sunnuntaina kipeä, en päässyt koulutukseen. Elisan mielestä minun olisi juuri silloin pitänyt mennä sinne, sillä nämä harjoitukset olivat keskustassa.

Olihan täällä kotonakin mukava levätä. Ada olikin siellä minun puolestani ja lupasi opettaa ne asiat minulle, kun olen parantunut. Ajattelin, että Ada haluaisi kertoa jotakin siitä "reissusta". Olenkin kiltti tyytö ja annan Adan kertoa.

 

"Juu, elikkä siis... Olin tuuraamassa Stellaa, kun Stella vaan oksenteli kotona. Se oli kyllä harmi, sillä Stellalla olisi ollut siellä varmasti hauskaa.

Kun tulimme semmoisen ravintolan pparkkipaikalle, Elisa joutui selittämään aika monelle, että Stella oksentelee kotona. Jotkut ihmiset nauroivat: "On tainnu pentu vähä muuttua."

Jutut, joita harjoittelimme oli ihan helppoja. Kävelimme keskustassa ristiin rastiin. Minä kävelin pää pystyssä, korvat vierellä lepattaen. Täytyihän sitä näyttää, että kuka on vanhin. Minun piti vain istua, seistä ja mennä maahan käskystä.

Kun lopetimme koulutuspaikalla, menimme koirapuistoon. Siellä oli paljon koiria. En ole hyvä tunnistamaan rotuja, mutta tässä joitakin: ranskanbulldoggi, mustaterrieri, 2 tanskandoggia ja monta muuta.

Vietin eniten aikaa niiden tanskandoggien kanssa, sillä muilla oli jo seuraa. En olisi hirveän mielelläni leikkinyt niiden tanskandoggien kanssa, sillä ne olivat PENTUJA! Se isompi oli 7 kuukautta ja pienempi neljä kuukautta. Se pienempi oli suunnillen Stellan kokoinen, mutta se isompi oli noin 70 senttiä. Vaikka se isompi dogi olikin Stellan kokoinen, se oli paljon rauhallisempi kuin Stella. Ei millään pahalla sinulle Stella.

Emme ehtineet olla koirapuistossa kuin puoli tuntia, kunnes meidät tultiin hakemaan. Se oli kyllä tosi kivaa. Harmi, ettei Stella päässyt mukaan."

Olen nyt jo paranemaan päin. Oksensin viimeksi kai maanataina. Olen kyllä jaksanut juosta metsässä.

Toissa päivänä sain ruuaksi piimää ja "ryhmänsä parhaan" -öljyä(ihmisten kielellä RYPsiöljy).

Pari päivää sitten, kun oltiin kauempana kotoa, Elisa halusi kokeilla miten minä kuljen vapaana. Siinä Elisan jalkojen vieressähän minä kävelin ja, jos Elisa kielsi menemästä jonnekkin, minähän tottelin. 

Vuh! Nyt kyllä nukuttaa taidan mennä nukkumaan.

ps. Elisa saattaa taas laittaa kuvat myöhemmin.