ONNEA VIELÄ KERRAN KAIKILLE MUKANA OLLEILLE!!! 

 Ette ikinä arvaa, mihin Sisko minut vei… Katsomaan sisaruksiani, muttei Kasvi-mammalle, eikä kyllä muuallekaan lähelle vaan johonkin paikkaan, jossa oli PALJON koiria.

Menimme semmoisesta portista sisään. Siellä oli niin paljon hajuja, että minun oli pakko vähän rimpuilla sinne tänne.

Kävelimme vähän matkaa ja näimme serkkuni Oskun. Oskun laumalla oli semmoinen iso hökötys mukana. Menimme sen hökötyksen taakse ja laitoimme sinne minulle pedin ja tavaramme.

Pian tulikin muita bronkkusia… Siskoni Rode ja Duffi ja veljeni Remu. Istuskelimme siinä hökötyksen takana emmekä saaneet edes leikkiä. Teimme vain pieniä näyttelyharjoituksia. Siinä vaiheessa älysin, että olimme näyttelyssä.

Pitkän odotuksen jälkeen oli broholminkoirien vuoro mennä kehään. Ensin meni serkkuni Osku ja veljeni Remu. Sitten meni Indy. Sen jälkeen oli meidän tyttöjen vuoro. Ensin meni toinen serkkuni Pipsa. Sitten meni siskoni Duffi, sitten minä ja Rode-sisko. Duffista tuli rotunsa paras ja Oskusta vastakkaisen sukupuolen paras. Rodesta ja Pipsasta tuli erittäin hyviä, Remu oli hyvä ja minä olin erinomainen!!!

Minun arvosteluni oli tällainen:

“Erittäin hyvän tyyppinen ja -kokoinen hyvät mittasuhteet omaava narttu. Pää vielä kapea. Oikea purenta. Sopiva silmien väri. Hyvä kaula, samoin luusto ja käpälät. Eturinta ja runko saavat vielä kehittyä. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin. Erittäin hyvä käytös.”

Siskoni Rode, joka on yleensä aikamoinen “hulivili“ oli näyttelyssä niin kilttiä tyttöä että!!! Ei toki muidenkaan käytöksessä mitään vikaa ollut…