Aamulla kun heräsin, huomasimme Siskon kanssa että minun toinen silmäni oli ihan turvoksissa, enkä nähnyt eteempäin. Törmäsin monta, monta kertaa.

Lähdimme muutaman tunnin päästä ajelulle. Sitten tulimme semmoisen talon pihaan, jossa oli paljon tuoksuja. Hetken kuluttua menimme sisään siihen taloon. Siellä oli muutama sellainen mukava täti, joilta sai namia.

Sitten minut laitettiin semmoisen ison hökötyksen päälle ja se täti sanoi: "nelkytkaks pilkku kuus kiloa" Mitä lie sillä tarkoitti...

Sen jälkeen toinen täti tuli hakemaan minua, Siskoa ja Siskon äitiä. Sekin täti antoi paljon namuja. Sitten se katsoi minun turvonnutta silmääni ja korviani. Se jutteli Siskon äidin kanssa jotain ja minä ja Sisko kuiskittiin yhdessä salaisuuksiamme. Sitten se täti työnsi jotain silmääni ja korviini. Pitkän ajan jälkeen lähettiin siitä huoneesta.

Oven lähellä oli kaksi pientä koiraa odottamassa. Molemmat rupesivat räksyttämään minulle. Mentiin Siskon kanssa sivummalle, mutta en pystynyt enää hillitsmään itseäni ja rupesin haukkumaan niille takaisin. Onneksi ne lähtivät pian minun näköetäisyydeltä. Että noi pikkurakit on ärsyttäviä. Luulevat olevansa isompia kuin oikeasti ovat.

Lähtiessä saatiin mukaan kaiken maailman purkkeja. Ja lisäksi jonkun läpinäkyvän muovijutun.

Aluksi en ymmärtänyt, mikä se muovijuttu oli, mutta ymmärsin sen kotona:

Se tötterö ei kyllä helpottanut sitä törmäämistä. Miksiköhän sitä ei saa ottaa pois? Ärsyttää niin paljon, kun silmää kutittaa ja tötterö ei anna minun raapia.