Vuh olen nyt taas täällä koirahoitolassa! Ilman Adaa kylläkin. Vai että miksi? Sisko sanoi, ettei Ada kestä minua... No mutta tuohan ei ole totta. Adahan oikein rakstaa minua, kun joka aamu puhdistan sen naaman ja korvat. Ja kukapa ei pitäisi siitä, että aina kun mennään ulos niin joku auttaa vanhuksen korvasta pihalle.

Asiaan. Sisko oli jo melkein unohtaa 10kk synttärini. Mutta kiitos Rodellle, joka muistutti häntä... Elikkä siis mennäämpä kysymykseen (hassua miten voi mennä kysymykseen)...

Mikä harrastus sopisi minulle???

Ollaan mietitty Siskon kanssa, että mitä voisin ruveta harrastamaan. Minusta kun tuntuu, että näyttely ei välttämättä ole minun juttu, vaikka Sisko siitä on erittäin innostunut.  Tuohon on niin monta vaihtoehtoa, ettei tämä brohölmö pysy enää kärryillä (milläköhän kärryllä pitäisi pysyä...) Vaihtoehtojamme on: henkilöhaku, esine-etsintä, kaverikoira -harrastus, ,jälki, ToKo, vesipelastus... Niitä on niin paljon, etten edes muista kaikkea... Tärkein harrastus minulle on kuitenkin Siskon miellyttäminen...