Tänään oli ällöttävä päivöä ainakin Elisan mielestä. Oksensin nimittäin neljä kertaa. Olinkin melkein koko päivän ulkona.

Kun (Elisan) isi lähti (en tiedä minne) hän huusi: "Tääl on koiran safkat keskel rappusia!" (Luulen, että "safkat" tarkoittaa oksennusta, mutta en ole ihan varma.) Elisa ja (sen) äiti ihmetteli, miten siellä voi olla safkat, kun minun en ole syönyt sillä rappusella. Sitten he keksivät, että "safkat" tarkoittaa oksennusta. Ennen kuin he entivät sanoa "broholmer" olin jo syönyt ne.

Hetken päästä Elisa lähti ravistelemaan petiämme pihalle. Siinä samalla, kun hän löi mattoa (en ymmärrä, mitä se matto oli tehnyt, mutta silti hän hakkasi sitä), minä oksensin. Elisalle tuli kylmä, joten hän meni hakemaan takin sisältä. Kun hän tuli takaisin, olin oksentanut toisen läjän ensimmäisten viereen.

Kun hän oli imuroinut eteisen, "sisustanut" petimme (petimme on kuin pieni koppi, joten se pitää sisustaa) ja pyyhkinyt tassumme, hän päästi meidät sisään. Sitten hän meni "leikkimään" yksinään. Hetken kuluttua (Elisan) äiti pyysi hänet luokseen katsomaan petiimme. Olin oksentanut taas.

Jouduimme vaihtamaan pedin uudestaan (tai he joutuivat). Onneksi se sujui nopeasti.

 

Olin muuten pari päivää sitten kentällä ja näin Rauhan.

Shh! Ole hiljempaa Rauha. Kuulen kyllä.

Nyt seison aika hienosti. Kiitos Rauhan!