Lähdettiin tuossa viime viikolla, kun Sisko tuli koulusta jonnekkin ihme-paikkaan. Tiesin, että se tulee olemaan kivaa, koska menimme taas siihen meluautoon, josta kuuluu kauhea kolina. Yleensä, kun kuljemme sillä, menemme leikkimään muiden kanssa.
Mutta nyt emme mennykkään samaan paikkaan, kuin yleensä. Siellä oli kyllä koiria, mutta ne oli kaikki remmissä. Kävimme ilmoittautumassa ja saimme lappusen ja namipussin. Silloin älysin, että olimme tulleet NÄYTTELYYN! Näin siellä uinti -kaverini Ricon. Mutta emme saaneet LEIKKIÄ!
Leiriydyimme ja rauhoituin paikalleni. Sitten siihen tuli semmoinen nainen juttelemaan Siskon kanssa minusta. Se nainen ei uskonut, että Järvenpäässä on BROHOLMEREITA. Hah olis parempi uskoo. Kun kerran toinen siskonikin asuu täällä... Se nainen piti minusta kovasti ja sanoi, että jos hän joskus ostaa ison koiran, niin se on sitten tälläinen. Pian luokseni tuli paljon lapsia, mutta en välittänyt niistä, sillä siellä oli paljon muutakin ihmeellistä. Kimpussani oli ainakin kuusi lasta ja Siskokin ihmetteli, että miten en reagoinut niihin mitenkään.
Kun alkoi meidän kehä, huomasin että siellä ei ollutkaan bronkkuja, mutta muita isoja koiria senkin edestä. Menimme pareittain kehään ja sain sinisen nauhan. Se tuomari oli mielestäni todella mukava. Sen jälkeen olikin taas odotusta, kunnes meitä meni suuri määrä kehään. Rico juoksi edessäni ja semmoinen valkoinenpaimenkoira riehui takanani ja se häiritsi minua. Onneksi ekan kierroksen jälkeen se paimenkoira meni ulos kehästä. Seuraavan kierroksen jälkeen Ricokin lähti ulos kehästä. Sitten huomasin, että meitä on enää neljä kehässä. Olimme 4 parhaan joukossa! Minä tulin KOLMANNEKSI! Sisko oli minusta TODELLA ylpeä!
SEURAAVANA LAUANTAINA OLI TOINEN SAMANLAINEN NÄYTTELY:
Heräsimme Siskon kanssa tuolloin melko aikaisin. Lähdimme taas sillä meluautolla. Olimme sen verran ajoissa, että Sisko kerkesi käymään kaupassa. Kun tulimme näyttelypaikalle, joku ihme tyyppi vilkutti meille auton ovesta. Sehän oli DUFFIN MAMMA! ja se tarkoitti, että näkisin taas rakkaan siskoni. Pian tuli Kasvi-mamma Hilun ja Netta-mamin kanssa.
Siellä oli aika vähän porukkaa. Kaikki isot koirat sijoittuivat. Minä sain punaisen nauhan, mutta tulin silti viimeiseksi, mutta oli minulla kyllä kovat vastukset (esim. Netta-mami).
Minä Kasvi-Mamman käsissä
Näyttelyn jälkeen saimme leikkiä siinä kentällä. Meinasimme pari kertaa lähteä omille teille, mutta emme kehdanneet jättää omistajia yksin. Ties vaikka olisivat eksyneet...
Minä ja Hilu pidimme vahtia, ettei kukaan uskaltautuisi meidän leiriin!
Kun olimme riehuneet tarpeeksi, Kasvi-Mamma vei meidät kotiin.
Mutta nyt emme mennykkään samaan paikkaan, kuin yleensä. Siellä oli kyllä koiria, mutta ne oli kaikki remmissä. Kävimme ilmoittautumassa ja saimme lappusen ja namipussin. Silloin älysin, että olimme tulleet NÄYTTELYYN! Näin siellä uinti -kaverini Ricon. Mutta emme saaneet LEIKKIÄ!
Leiriydyimme ja rauhoituin paikalleni. Sitten siihen tuli semmoinen nainen juttelemaan Siskon kanssa minusta. Se nainen ei uskonut, että Järvenpäässä on BROHOLMEREITA. Hah olis parempi uskoo. Kun kerran toinen siskonikin asuu täällä... Se nainen piti minusta kovasti ja sanoi, että jos hän joskus ostaa ison koiran, niin se on sitten tälläinen. Pian luokseni tuli paljon lapsia, mutta en välittänyt niistä, sillä siellä oli paljon muutakin ihmeellistä. Kimpussani oli ainakin kuusi lasta ja Siskokin ihmetteli, että miten en reagoinut niihin mitenkään.
Kun alkoi meidän kehä, huomasin että siellä ei ollutkaan bronkkuja, mutta muita isoja koiria senkin edestä. Menimme pareittain kehään ja sain sinisen nauhan. Se tuomari oli mielestäni todella mukava. Sen jälkeen olikin taas odotusta, kunnes meitä meni suuri määrä kehään. Rico juoksi edessäni ja semmoinen valkoinenpaimenkoira riehui takanani ja se häiritsi minua. Onneksi ekan kierroksen jälkeen se paimenkoira meni ulos kehästä. Seuraavan kierroksen jälkeen Ricokin lähti ulos kehästä. Sitten huomasin, että meitä on enää neljä kehässä. Olimme 4 parhaan joukossa! Minä tulin KOLMANNEKSI! Sisko oli minusta TODELLA ylpeä!
SEURAAVANA LAUANTAINA OLI TOINEN SAMANLAINEN NÄYTTELY:
Heräsimme Siskon kanssa tuolloin melko aikaisin. Lähdimme taas sillä meluautolla. Olimme sen verran ajoissa, että Sisko kerkesi käymään kaupassa. Kun tulimme näyttelypaikalle, joku ihme tyyppi vilkutti meille auton ovesta. Sehän oli DUFFIN MAMMA! ja se tarkoitti, että näkisin taas rakkaan siskoni. Pian tuli Kasvi-mamma Hilun ja Netta-mamin kanssa.
Siellä oli aika vähän porukkaa. Kaikki isot koirat sijoittuivat. Minä sain punaisen nauhan, mutta tulin silti viimeiseksi, mutta oli minulla kyllä kovat vastukset (esim. Netta-mami).
Minä Kasvi-Mamman käsissä
Näyttelyn jälkeen saimme leikkiä siinä kentällä. Meinasimme pari kertaa lähteä omille teille, mutta emme kehdanneet jättää omistajia yksin. Ties vaikka olisivat eksyneet...
Minä ja Hilu pidimme vahtia, ettei kukaan uskaltautuisi meidän leiriin!
Kun olimme riehuneet tarpeeksi, Kasvi-Mamma vei meidät kotiin.
Kommentit