Tuossa pari viikkoa sitten olin näyttelyssä enoni Kamun kanssa. Paikalla oli myös eräs toinenkin broholmer nimeltään Inka. Minä pärjäsin taas huonoiten, mutta se ei haittaa, koska kuitenkin monet pitävät minua kauniina. Kasvi-mamma tuli katsomaan esiintymistäni ja se rauhoitti Siskoakin.

Se tuomari oli todella kiva. Hän jutteli minulle ja oli muutenkin mukava. Kuulin, että hänen nimensä oli Sanna Vakkilainen, ja kuulin, kun hän sanoi eräälle naiselle, jonka tassu heilui vimmatusti:

"2v. hyvänkokoinen feminiini narttu. Feminiini nartun pää, jossa kuono voisi olla hieman pidempi. Purenta OK. Riittävä pigmentti. Eturonta voisi olla voimakkaampi ja olkavarsi pidempi. Riittävä raajaluusto. Hyvä runko, joskin turhan pitkä lanne. Liikkuu löysin kyynerpäin ahtaasti takaa hyvin sivusta. Rauhallinen käytös."

Inkasta tuli ROP ja Kamusta VSP.
Minä sain tyytyä siniseen nauhaan...


RYHMÄNÄYTTELY

Viime sunnuntaina menimme johonkin paikkaan, jossa tuoksui ihan hevoselle. Sisääntulossa näkyikin tuttuja, meinaan tämä edellinen tuomarimme Sanna tuli meidän kanssa samaan aikaan. Kun pääsimme sisään, näin sekkuni Pipsan. Leiriydyimme ja sillä välin toinen serkkuni (Pipsan veli) liittyi seuraamme.
  Kävimme Siskon kanssa tapaamassa erästä napolinmastiffia Urhoa. Urho oli kyllä todella outo, koska se  vain olla möllötti paikoillaan.  Toisin kuin toinen napolikaverini Herppu.
  Kun tuli meidän bronkkujen vuoro, huomasimme, että se tuomari ei oikein tykännyt meistä, kun kenestäkään ei tullut ROPpia... Urhon mamma ja Kasvi-Mamma kyllä kehuivat, miten hienosti esiinnyin ja miten hienosti Sisko osasi esittää minut...




Älä koske, ei oo kivaa!