Tänään, kun olin loikoilemassa omassa pedissäni, Elisa haki minut ulos. Elisalla oli selvästi hoppu. Miksi???

Juoksimme pika pikaa naapurin aidalle. Elisa kysyi naapuriltamme jotain. Sitten Elisa haki remmini. Ahaa, olimme selvästi lähdössä lenkille.

Kävelimme muutaman askeleen, mutta sitten Elisan ajatus varmaan katkesi (hauska sana, Elisan keksimä), sillä menimme naapurin reviirille. Nyt Elisa oli keksinyt aivan oudon jutun. Me menimme vieläpä portista sisään.

Portin toisella puolella oli joku valkoinen koira. Minä juoksin aluksi vain kulmasta kulmaan häntä koipien välissä (kuten moni sanoo) ja selkä karvat pystyssä. Mutta vähän ajan kuluttua muistinkin! Sehän oli Emma, kaverini jonka kanssa olen leikkinyt (aita on ollut välissä). Emma on muuten rodultaan valkoinen ruotsinhirvikoira.

Pian leikimme oikein olan takaa (olen joskus kuullut niin sanottavan). Meillä oli oikein hauskaa me makoilimme vierekkäin. Toivottavasti saan leikkiä Emman kanssa useamminkin