Ajattelin kertoa nyt hieman pidemmän jutun.

Kun Elisa tuli koulusta, hän söi (kuten aina). Yhtäkkiä hän rupesi hokemaan "kiire, hirvee kiire". Sitten hän laittoi repun selkään ja minut remmiin.

Lähdimme Elisan kanssa lenkille (tai niin ainakin luulin). Sitten tulimme pienelle jalkakäytävälle. Minun käskettiin odottaa. Mutta mitä? Oliko Elisa lähdossä jonnekkin? Hän kuitenkin pysyi siinä.

Yhtäkkiä siihen tuli tosi iso auto. Se pysähtyi eteemme. Elisa meni sen kyytiin. Luuliko hän tosiaan, että olisin tulossa kyytiin? Tulin kuitenkin, kunhan olin ensin haistellut ovea.

Kun tulin sisään, jämähdin paikoilleni (kuten Elisa sanoo). Elisa istui penkille ja laittoi minutkin istumaan. Autossa oli paljon muitakin penkkejä.

Annoin autolle nimeksi Meluauto, koska siitä kuului koko ajan kova äänI (kilin, kolin). Kun rupesin pikku hiljaa tottua autoon, menin makuulle.

Perillä auton ovet avautuivat ja pääsimme ulos. Olimmekin sitten ihan oudossa paikassa. Siellä oli paljon ihmisiä. Se hieman hermostutti minua, koska en ole tottunut sellaiseen määrään ihmisiä. Hetken kuluttua ohitsemme meni juna. En ollut ennen nähnyt sellaista, mutta Elisa kertoi, että silläkin voi matkustaa.

Lähdimme kävelemään toiseen suuntaan. Ihmisiä tuli ja meni. Se tuntui vähän oudolta.

Menimme kävelykadulle, jolla oli omituinen nimi, Janne. Sehän on ihmisen nimi. Kävelimme siinä Elisan kanssa. Sitten Elisalle tuli vessahätä ja hän laittoi minut tolppaan kiinni. Jäin kyllä kiltisti odottamaan. Hetken kuluttua luokseni tuli joku tyttö. Se huudahti: "Stella!", joten oletin, että hänellä oli hyvät aikeet. Pian Elisa tulikin vessasta. Hän kertoi, että tyttö oli Elisan kaveri ja, että tytön nimi oli Heidi.

Lähdimme siitä sitten kävelemään. Menimme paikkaan, jossa oli todella hieno luonto. Paikan nimi oli kuulemma Rantapuisto.

NUUH NUUH MITHÄ IHANAT TUOKSUT

Elisa ja Heidi saivat aivan omituisen idean. He vevät minut paikkaan nimeltä Järvi. Siinä järvessä oli paljon vettä. He luulivat, että minä rupeaisin uimaan. Minun mielestäni broholmerit eivät ole mitään vesikoiria. He kyllä heiitelivät minulle keppejä, mutta onneksi ihan lähelle. Kun olin hakenut kepin (alle metrin päästä), juoksin äkkiä pois, koska vesi oli kylmää.

SORI NUUHKAISEN VÄHÄN REVIIRIÄNNE, MUTTA LÄHDEN KYLLÄ

Menimme "uintireissun" jälkeen kävelemään. Sitten Heidin olikin jo aika lähteä. Elisa soitti äidilleen ja pyysi häntä hakemaan meidät (minut ja Elisan).

Olipa hauska reissu sekin. Meillä oli loppujen lopuksi oikein hauskaa.