Blogini on siirtynyt osoitteeseen:
http://stella-broholmer.blogspot.fi/
perjantai, 7. syyskuu 2012
Ei otsikkoa
lauantai, 2. kesäkuu 2012
Mätsäreitä!
Lähdettiin tuossa viime viikolla, kun Sisko tuli koulusta jonnekkin ihme-paikkaan. Tiesin, että se tulee olemaan kivaa, koska menimme taas siihen meluautoon, josta kuuluu kauhea kolina. Yleensä, kun kuljemme sillä, menemme leikkimään muiden kanssa.
Mutta nyt emme mennykkään samaan paikkaan, kuin yleensä. Siellä oli kyllä koiria, mutta ne oli kaikki remmissä. Kävimme ilmoittautumassa ja saimme lappusen ja namipussin. Silloin älysin, että olimme tulleet NÄYTTELYYN! Näin siellä uinti -kaverini Ricon. Mutta emme saaneet LEIKKIÄ!
Leiriydyimme ja rauhoituin paikalleni. Sitten siihen tuli semmoinen nainen juttelemaan Siskon kanssa minusta. Se nainen ei uskonut, että Järvenpäässä on BROHOLMEREITA. Hah olis parempi uskoo. Kun kerran toinen siskonikin asuu täällä... Se nainen piti minusta kovasti ja sanoi, että jos hän joskus ostaa ison koiran, niin se on sitten tälläinen. Pian luokseni tuli paljon lapsia, mutta en välittänyt niistä, sillä siellä oli paljon muutakin ihmeellistä. Kimpussani oli ainakin kuusi lasta ja Siskokin ihmetteli, että miten en reagoinut niihin mitenkään.
Kun alkoi meidän kehä, huomasin että siellä ei ollutkaan bronkkuja, mutta muita isoja koiria senkin edestä. Menimme pareittain kehään ja sain sinisen nauhan. Se tuomari oli mielestäni todella mukava. Sen jälkeen olikin taas odotusta, kunnes meitä meni suuri määrä kehään. Rico juoksi edessäni ja semmoinen valkoinenpaimenkoira riehui takanani ja se häiritsi minua. Onneksi ekan kierroksen jälkeen se paimenkoira meni ulos kehästä. Seuraavan kierroksen jälkeen Ricokin lähti ulos kehästä. Sitten huomasin, että meitä on enää neljä kehässä. Olimme 4 parhaan joukossa! Minä tulin KOLMANNEKSI! Sisko oli minusta TODELLA ylpeä!
SEURAAVANA LAUANTAINA OLI TOINEN SAMANLAINEN NÄYTTELY:
Heräsimme Siskon kanssa tuolloin melko aikaisin. Lähdimme taas sillä meluautolla. Olimme sen verran ajoissa, että Sisko kerkesi käymään kaupassa. Kun tulimme näyttelypaikalle, joku ihme tyyppi vilkutti meille auton ovesta. Sehän oli DUFFIN MAMMA! ja se tarkoitti, että näkisin taas rakkaan siskoni. Pian tuli Kasvi-mamma Hilun ja Netta-mamin kanssa.
Siellä oli aika vähän porukkaa. Kaikki isot koirat sijoittuivat. Minä sain punaisen nauhan, mutta tulin silti viimeiseksi, mutta oli minulla kyllä kovat vastukset (esim. Netta-mami).
Minä Kasvi-Mamman käsissä
Näyttelyn jälkeen saimme leikkiä siinä kentällä. Meinasimme pari kertaa lähteä omille teille, mutta emme kehdanneet jättää omistajia yksin. Ties vaikka olisivat eksyneet...
Minä ja Hilu pidimme vahtia, ettei kukaan uskaltautuisi meidän leiriin!
Kun olimme riehuneet tarpeeksi, Kasvi-Mamma vei meidät kotiin.
Mutta nyt emme mennykkään samaan paikkaan, kuin yleensä. Siellä oli kyllä koiria, mutta ne oli kaikki remmissä. Kävimme ilmoittautumassa ja saimme lappusen ja namipussin. Silloin älysin, että olimme tulleet NÄYTTELYYN! Näin siellä uinti -kaverini Ricon. Mutta emme saaneet LEIKKIÄ!
Leiriydyimme ja rauhoituin paikalleni. Sitten siihen tuli semmoinen nainen juttelemaan Siskon kanssa minusta. Se nainen ei uskonut, että Järvenpäässä on BROHOLMEREITA. Hah olis parempi uskoo. Kun kerran toinen siskonikin asuu täällä... Se nainen piti minusta kovasti ja sanoi, että jos hän joskus ostaa ison koiran, niin se on sitten tälläinen. Pian luokseni tuli paljon lapsia, mutta en välittänyt niistä, sillä siellä oli paljon muutakin ihmeellistä. Kimpussani oli ainakin kuusi lasta ja Siskokin ihmetteli, että miten en reagoinut niihin mitenkään.
Kun alkoi meidän kehä, huomasin että siellä ei ollutkaan bronkkuja, mutta muita isoja koiria senkin edestä. Menimme pareittain kehään ja sain sinisen nauhan. Se tuomari oli mielestäni todella mukava. Sen jälkeen olikin taas odotusta, kunnes meitä meni suuri määrä kehään. Rico juoksi edessäni ja semmoinen valkoinenpaimenkoira riehui takanani ja se häiritsi minua. Onneksi ekan kierroksen jälkeen se paimenkoira meni ulos kehästä. Seuraavan kierroksen jälkeen Ricokin lähti ulos kehästä. Sitten huomasin, että meitä on enää neljä kehässä. Olimme 4 parhaan joukossa! Minä tulin KOLMANNEKSI! Sisko oli minusta TODELLA ylpeä!
SEURAAVANA LAUANTAINA OLI TOINEN SAMANLAINEN NÄYTTELY:
Heräsimme Siskon kanssa tuolloin melko aikaisin. Lähdimme taas sillä meluautolla. Olimme sen verran ajoissa, että Sisko kerkesi käymään kaupassa. Kun tulimme näyttelypaikalle, joku ihme tyyppi vilkutti meille auton ovesta. Sehän oli DUFFIN MAMMA! ja se tarkoitti, että näkisin taas rakkaan siskoni. Pian tuli Kasvi-mamma Hilun ja Netta-mamin kanssa.
Siellä oli aika vähän porukkaa. Kaikki isot koirat sijoittuivat. Minä sain punaisen nauhan, mutta tulin silti viimeiseksi, mutta oli minulla kyllä kovat vastukset (esim. Netta-mami).
Minä Kasvi-Mamman käsissä
Näyttelyn jälkeen saimme leikkiä siinä kentällä. Meinasimme pari kertaa lähteä omille teille, mutta emme kehdanneet jättää omistajia yksin. Ties vaikka olisivat eksyneet...
Minä ja Hilu pidimme vahtia, ettei kukaan uskaltautuisi meidän leiriin!
Kun olimme riehuneet tarpeeksi, Kasvi-Mamma vei meidät kotiin.
tiistai, 8. toukokuu 2012
Pari näyttelyä
Tuossa pari viikkoa sitten olin näyttelyssä enoni Kamun kanssa. Paikalla oli myös eräs toinenkin broholmer nimeltään Inka. Minä pärjäsin taas huonoiten, mutta se ei haittaa, koska kuitenkin monet pitävät minua kauniina. Kasvi-mamma tuli katsomaan esiintymistäni ja se rauhoitti Siskoakin.
Se tuomari oli todella kiva. Hän jutteli minulle ja oli muutenkin mukava. Kuulin, että hänen nimensä oli Sanna Vakkilainen, ja kuulin, kun hän sanoi eräälle naiselle, jonka tassu heilui vimmatusti:
"2v. hyvänkokoinen feminiini narttu. Feminiini nartun pää, jossa kuono voisi olla hieman pidempi. Purenta OK. Riittävä pigmentti. Eturonta voisi olla voimakkaampi ja olkavarsi pidempi. Riittävä raajaluusto. Hyvä runko, joskin turhan pitkä lanne. Liikkuu löysin kyynerpäin ahtaasti takaa hyvin sivusta. Rauhallinen käytös."
Inkasta tuli ROP ja Kamusta VSP.
Minä sain tyytyä siniseen nauhaan...
RYHMÄNÄYTTELY
Viime sunnuntaina menimme johonkin paikkaan, jossa tuoksui ihan hevoselle. Sisääntulossa näkyikin tuttuja, meinaan tämä edellinen tuomarimme Sanna tuli meidän kanssa samaan aikaan. Kun pääsimme sisään, näin sekkuni Pipsan. Leiriydyimme ja sillä välin toinen serkkuni (Pipsan veli) liittyi seuraamme.
Kävimme Siskon kanssa tapaamassa erästä napolinmastiffia Urhoa. Urho oli kyllä todella outo, koska se vain olla möllötti paikoillaan. Toisin kuin toinen napolikaverini Herppu.
Kun tuli meidän bronkkujen vuoro, huomasimme, että se tuomari ei oikein tykännyt meistä, kun kenestäkään ei tullut ROPpia... Urhon mamma ja Kasvi-Mamma kyllä kehuivat, miten hienosti esiinnyin ja miten hienosti Sisko osasi esittää minut...
Älä koske, ei oo kivaa!
Se tuomari oli todella kiva. Hän jutteli minulle ja oli muutenkin mukava. Kuulin, että hänen nimensä oli Sanna Vakkilainen, ja kuulin, kun hän sanoi eräälle naiselle, jonka tassu heilui vimmatusti:
"2v. hyvänkokoinen feminiini narttu. Feminiini nartun pää, jossa kuono voisi olla hieman pidempi. Purenta OK. Riittävä pigmentti. Eturonta voisi olla voimakkaampi ja olkavarsi pidempi. Riittävä raajaluusto. Hyvä runko, joskin turhan pitkä lanne. Liikkuu löysin kyynerpäin ahtaasti takaa hyvin sivusta. Rauhallinen käytös."
Inkasta tuli ROP ja Kamusta VSP.
Minä sain tyytyä siniseen nauhaan...
RYHMÄNÄYTTELY
Viime sunnuntaina menimme johonkin paikkaan, jossa tuoksui ihan hevoselle. Sisääntulossa näkyikin tuttuja, meinaan tämä edellinen tuomarimme Sanna tuli meidän kanssa samaan aikaan. Kun pääsimme sisään, näin sekkuni Pipsan. Leiriydyimme ja sillä välin toinen serkkuni (Pipsan veli) liittyi seuraamme.
Kävimme Siskon kanssa tapaamassa erästä napolinmastiffia Urhoa. Urho oli kyllä todella outo, koska se vain olla möllötti paikoillaan. Toisin kuin toinen napolikaverini Herppu.
Kun tuli meidän bronkkujen vuoro, huomasimme, että se tuomari ei oikein tykännyt meistä, kun kenestäkään ei tullut ROPpia... Urhon mamma ja Kasvi-Mamma kyllä kehuivat, miten hienosti esiinnyin ja miten hienosti Sisko osasi esittää minut...
Älä koske, ei oo kivaa!
lauantai, 21. huhtikuu 2012
2 vuotta takana
Nyt siitä on sitten kaksi vuotta, kun vielä taapersin Kasvi-Mamman pihassa ja join maitoa Netta-Mamman tisusta... Eli olen kaksivuotias! Sain torstaina hyvää kakkua, mitä Sisko oli tehnyt minulle. NAM! Siinä oli maksalaatikkoa, viiliä, nakkia ja maksan paloja...
Tänään sitten vietettiin synttäreitäni SUURESSA metsässä. Mukana olivat minun lisäksi: Duffi, Hani, Hilu, Pluto, Lotta, Luca, Netta, Rode, Cero, Remu, Lumo ja Lumon kaveri kultis Hertta.
Rode, Cero ja pikku-Lumo
Minä ja pikku-Lumo
Veljeni Remu, jonka näin viimeksi melkein vuosi sitten!
Netta-mami ja siskoni Hani
Serkkuni Luca ja hänen ilkeä omistajansa, kun ei päästänyt Lucaa leikkimään meidän kanssa
Kasvi-mamma sai paljon "parhaita kavereita", kun tarjoili makkaraa...
siskoni ja PARAS kaverini Duffi ja MINÄ
siskoni Lotta ja minä
minä ja Sisko
LOPPUVAIHEESSA HUOMASIN ETTÄ HANIA RUPESI VÄSYTTÄMÄÄN, KUN SE RUPESI VAIN PELLEILEMÄÄN...
Lotta siskoni
ja sitten se ikävin, KOTIMATKA
KIITOS SEURASTA
Lumo, (minä), Hertta, Luca, Lotta, Cero, Netta, Hani, Hilu, Rode, Duffi, Remu ja Pluto!!!
tiistai, 20. maaliskuu 2012
Rakas ystävä jätti hyvästit :(
Tuossa viikko sitten oli yksi elämäni kamalimmista päivistä. Menetin meinaan rakkaimman ja parhammain ystäväni.
Aistin jo sinä maanantaina oudon ilmapiirin perheessämme. Sisko itki, Siskon mamma itki ja Siskon veli itki. Tiesin, että suru liittyi Adaan. Olen jo muutaman viikon hoitanut 13 vuotiasta Ada-mummoa. Adalla oli verinen patti kyljessä sekä TODELLA iso patti masussa... Niitä olen Siskon kanssa yhdessä hoitanut. Sitten yhtenä viikonloppuna Ada rupesi oksentelemaan ja aina yöllä. Siskon mamma antoi sille viiliä ja kaikenlaisia herkkuja, mutta Ada ei syönyt. Ada ei ole KOSKAAN jättänyt ruokaa SYÖMÄTTÄ! Ada on kertonut minulle kerran, että hän on tosi sairas, mutta nuo ihmiset eivät sitä aina huomaa, eivätkä haluakkaan huomata, koska ne välittävät meistä niin paljon. Ada kertoi, että häntä sattuu todella paljon. Minua se ärsytti, koska en osannut auttaa Adaa...
No, mutta siitä maanantaista... Pakkauduimme kaikki (Sisko, Siskon veli, Siskon mamma, minä ja Ada) autoon ja lähdimme Manniselle. Sisko otti itkuisena Adan remmissä pois autosta. Ada kerkesi kuiskata minulle "Hei, hei rakas ystävä. Olet ihana!" Sitten Sisko antoi Adalle pari herkkua, Ada söi ne vaivalla. Siskon mamma ja veli menivät jo sisään, kun Sisko kuiskutti vielä jotain Adan korvaan.
Sitten he menivät sisään (minä jäin autoon). En olisi välttämättä halunnut edes tulla mukaan, sillä nuo ihmiset ovat tunteneet Adan paljon pidempään kuin minä. Sieltä he sitten jonkun ajan päästä tulivat itkuisina (ilman Adaa)...
Nyt on ollut todella outoa olla ilman Adaa. Pakko myöntää, että minulla on Häntä kova ikävä!
ADALLE <3
Kiitos, että opetit minut tähän maailmaan!
Kiitos, että kestit minua, vaikka olinkin välillä hieman hankala!
Kiitos, että olit tukenani ja kuuntelit huoliani!
Kiitos, että olit ystäväni!
Kiitos, että välitit minusta!
Kiitos, että hyväksyit minut laumaasi!
